Koskisyöksy

Koskisyöksy. Kuva Eric Michel

Koskisyöksy tunnetaan myös nimellä WWR eli Wildwater Racing, lajin entinen virallinen nimi englanniksi (nykyään lajin nimi on Wildwater Canoeing). Koskisyöksyn tarkkaa syntyhetkeä ei tiedetä, mutta ensimmäiset MM kilpailut pidettiin vuonna 1959. Koskisyöksyn periaate on yksinkertainen. Lähtö- ja maalilinjan välinen jokiosuus melotaan mahdollisimman nopeasti. Vain aika ratkaisee, joten kaikkein nopeinten melonut voittaa kilpailun. Koskisyöksyssä melojat lähetetään yksitellen väliaikalähdöillä.

Koskisyöksyssä on kaksi muotoa: klassinen rata ja sprinttikilpailu. Klassinen rata on sääntöjen mukaan maksimissaan 30 minuutin pituinen, mutta yleensä lasku kestää n. 12–20 minuuttia. Rata melotaan yhden kerran. Sprintti-kilpailuissa rata on 400-800 metriä pitkä ja se lasketaan kahteen kertaan. Tulokset muodostuvat laskujen yhteisajasta. Kansainvälisissä kilpailuissa radalla on oltava vähintään III-luokan koskia.

Klassisen kilpailun osalta tarvitaan erinomaisia aerobisia fyysisiä ominaisuuksia (korkea hapenottokyky sekä erinomainen aerobinen kestävyys). Sprintti-kilpailuissa tarvitaan samantyylisiä fyysisiä ominaisuuksia kuin kanoottipujottelussa.

Koskisyöksy, kuten kaikki koskimelonnan lajit, on tekninen laji. Hyvä koskisyöksyjä osaa ennakoida veden liikkeiden vaikutukset kanootin linjaan ja säätää koko ajan tempoa ja vetojen voimakkuutta sekä kanootin asentoa kosken virtausten mukaisesti. Koskisyöksyssä yritetään meloa nopeimmalla reitillä. Optimaalisen reitin valinnassa otetaan huomioon lyhyin reitti, nopein virta sekä esteet (kivet) ja hidasteet (tietynlaiset aallot, akanvirrat, stopparit, jne).

Kuten pujottelussakin, koskisyöksyssä sarjat ovat K1, C1 ja C2, mutta naiset melovat vain K1- ja C2-seka-sarjoissa. Koskisyöksyssä melotaan kiikkerillä kanooteilla ja koskien kohuissa on erittäin tärkeää hallita tasapainoa. Kanootit ovat kuitenkin tilavia, jolloin ne eivät sukella syvälle stoppareihin tai aaltoihin. Säännöt määrittelevät koskisyöksyssäkin kanoottien mitat. Esimerkiksi K1 on oltava enintään 450 cm pitkä, vähintään 60 cm leveä ja vähintään 11-kiloinen. WWR-kanootit ovat suuntavakaita eivätkä käänny helposti. Kanootteja ohjataan yleensä kallistamalla (koskisyöksyssä ei käytetä peräsintä), mutta tarvittaessa käytetään myös ohjausvetoja. Esimerkiksi kanootti kääntyy oikealle kallistettaessa vasemmalle. Meloina käytetään ratamelonnasta tuttuja kuppimeloja.

Merimelojien Kimmo Harikoski on ollut paras suomalainen koskisyöksyjä yltäen 5. sijalle MM-kilpailuissa 1996.

Tällä hetkellä Suomessa ei ole koskisyöksyn kilpailutoimintaa.