Melonnan historia

Melonnan historia ulottuu kauas ajan hämäriin. Ravinnon hankkimisen ja liikkumisen tarve sekä ihmisen uteliaisuus, kokeilunhalu ja kekseliäisyys ovat tuottaneet lukuisia erilaisiin vesistöihin soveltuvia ja teknisesti varsin erityyppisiä aluksia. Nykyaikaisen melontaharrastuksen peruskivet, kajakki ja avokanootti, ovat inuiittien ja intiaanien vuosisatojen kehitystyön tulosta. Suomessakin melottiin jo kivikaudella yksipuisia ruuhia eli haapioita yksilapaisilla meloilla.

Melontaharrastus alkoi maassamme runsaat sata vuotta sitten. Helsingin Soutuklubilla oli melontaa ja kilpailuja jo 1880-luvun lopulla ja Mustialan maamiesopistossa rakennettiin kangaskanootteja 1884. Maamme ensimmäinen melontaseura Helsingfors Kanotklubb perustettiin 1925 ja melonnan keskusjärjestö SuomenKanoottiliitto (SKaL) 1932. Vuonna 2011 Suomen Kanoottiliitto ja Suomen Soutuliitto yhdistyivät, perustettiin Suomen Melonta- ja Soutuliitto ry.

Kilpamelonnan tähänastinen kirkkain huippu oli 1952 Helsingin olympialaisissa, kun melojiemme voittamista kuudesta mitalista peräti neljä oli kultaa. Harrastuksena melonta yleistyy ja monipuolistuu jatkuvasti eikä huippua ole edes näkyvissä. Melonta- ja Soutuliiton n. 150 jäsenseurassa on noin 11 000 rekisteröityä melojaa ja kaikkiaan melonnan harrastajia arvioidaan olevan Suomessa noin kymmeniä tuhansia (Kansallinen liikuntatutkimus 2011)