Melojan vaatetus

Lämpimän veden perusvarustus: Liivit, lippalakki ja aurinkolasit.
Kymän veden varustus: Kuivapuku, liivit ja päätä kylmältä suojaava päähine.

Vaatteiden tarkoituksena on ensisijassa suojata, mutta myös parantaa melojan näkymistä. Suojaa tarvitaan kylmältä, auringolta, tuulelta ja vedeltä.

Vesi johtaa lämpöä moninkertaisesti ilmaan verrattuna ja myös kosteista vaatteista haihtuva vesi sitoo paljon lämpöä. Tuulen ja märkien vaatteiden yhdistelmä on erityisen vaarallinen melonnan jälkeen ja tauoilla, kun liikkuminen ei enää tuota sitä lämpömäärää minkä tuuli ja haihtuminen poistavat. Meloja varautuu aina kastumiseen ja pitää mukanaan kuivia ja lämpimiä vaihtovaatteita vesitiiviisti pakattuna. Lyhyelläkin tauolla kannattaa suojautua kylmältä vaihtamalla tuulen- ja sateenpitäviä taukovaatteita.

Kylmän veden vaatetuksena kuivapuku on paras. Se lisää turvallisuutta ja pidentää melontakautta. Eskimotaitoiset melojat käyttävät myös vain ylävartalon peittävää melonta-anorakkia. Märkäpuku on myös hyvä viileän veden varuste etenkin koskessa, jossa se suojaa myös kolhuilta.

Vaatetuksen perussääntö on, että se ei saa hiertää, puristaa eikä estää melontaliikkeitä. Sopiva vaatetus löytyy kokemuksen ja kokeilun kautta. Uusissa ja ennen käyttämättömissä vaatteissa ei pidä lähteä pitkälle lenkille tai retkelle.

Kokemus on osoittanut parhaaksi kerrospukeutumisen. Lähinnä ihoa on hikeä läpäisevä kerrasto, joka tuntuu iholle kuivalta ja lämpimältä eikä aiheuta hiertymiä. Seuraavana on kosteutta imevä ja lämpöä pitävä vaatekerros, jonka paksuutta voi tarvittaessa lisätä tai vähentää. Uloinna on tuulelta ja vedeltä suojaava kerros.

Hyviä materiaaleja ovat erilaiset keinokuidut, silkki ja villa. Puuvilla on huono materiaali, sillä se imee vettä, tuntuu märältä ja kuivuu huonosti. Uudet vesihöyryä läpäisevät, mutta vettä pitävät kankaat ovat osoittautuneet erinomaisiksi uloimman kerroksen materiaaleiksi.

Jos pää on suojaamaton, niin sen kautta haihtuu valtaosa lämmöstä. Kirkasvärinen pitkälippainen lakki on hyvä melojan päähine ja pipokin menettelee. Lippa suojaa silmiä auringon häikäisyltä ja silmälaseja käyttävä arvostaa myös sen antamaa suojaa sateelta ja roiskeilta. Erityisesti on huolehdittava korvien, nenän, poskipäiden, päälaen ja käsien suojaamisesta auringolta, sillä ne voivat palaa huomaamatta jopa tunnissa.

Silmien suojaamisessa on muistettava valon heijastuminen. Heijastusta ja UV-säteilyä poistavat aurinkolasit ovat pelkästään tummennettuja paremmat. Ultraviolettisäteily voi aiheuttaa lumisokeutta kesälläkin.

Jalkineiden käyttö on pitkälle tottumuskysymys. Tiukasti perinteitä kunnioittavat melovat sukkasillaan. Urheilutossut, kumipohjaiset neopreenitossut tai neopreenisukat ovat usein käytettyjä. Jalkineiden valintaan vaikuttavat myös rantautumispaikat, sillä joskus voi joutua kahlaamaan ja pohja voi olla upottavaa liejuakin. Jalkineet on syytä pitää ainakin mukana, jos hätätilanteessa joutuu kulkemaan vaikeassa maastossa.

Laatija: Pekka Kuha/03.11.99  Muokattu 17.3.2011 / Kai Lindqvist