Melojan varusteet

Kompassi ohjaa perille.
Kypärä on koskimelojan perusvaruste.

Melojan varusteista tärkeimpiä on kelluntaliivi tai kelluntapukine. Näiden on oltava sopivan kokoisia ja rakenteeltaan sellaisia, että ne eivät estä liikkumista, eivät purista eivätkä hankaa. Haararemmi tai jalkalenkit pitävät liivin paikallaan ja parantavat sen kelluttavuutta, mutta edellyttävät liivin pukemista aukkopeiton alle. Kelluntaliivi tai kelluntapukine pidetään päällä aina melottaessa. Oranssi tai punainen väri erottuu vesillä hyvin ja lisää melontaturvallisuutta. Kaupan on myös melontaliivejä, jotka täyttyvät vasta erillisellä laukaisimella tai puhaltamalla.

Vesiemme lämpötila on melontakauden aikana, myös kesällä, usein niin alhainen, että veden varaan joutunutta uhkaa hypotermia. Vesihöyryä läpäisevä mutta ehdottoman vesitiivis pelastautumispuku ja sen alla riittävä vaatetus ovat tarpeen kylmien vesien aikana tai melottaessa kaukana rannasta. Pelastautumispuvun kanssa käytetään aina kelluntaliivejä ja myös puvun huppu on puettava kunnolla.

Tuuli ja kylmä vesi jäähdyttävät käsiä ja voivat edistää jännetupen tulehduksen syntymistä. Kohmeisilla käsillä on myös vaikea pitää melasta kunnolla kiinni. Melan varren ympärille kiinnitettävät melontarukkaset suojaavat käsiä tuulelta ja ovat monen mielestä käsineitä paremmat melottaessa. Melontarukkaset kiinnitetään melanvarren ympärille tarranauhalla ja kädet työnnetään sisälle rukkasiin.

Ranteet kannattaa suojata kylmien vesien aikana ja vähänkin pitemmillä matkoilla neopreeni- tai villarannekkeilla, vaikka käytettäisiin melontarukkasiakin. Rannesuojat lämmittävät, tukevat ja estävät jännetupen tulehdusta.

Melontakypärä suojaa päätä kolhuilta ja sitä on käytettävä aina, kun melotaan koskessa (tai vuorovesirannikolla) tai pelataan kanoottipooloa. Virtaavassa vedessä melottaessa kypärä suojaa päätä veden yläpuolelle yltävien oksien iskuilta ja mahdollisen kaatumisen jälkeen myös koskessa olevilta kiviltä. Kanoottipoolossa saattaa kolhia itsensä toiseen kajakkiin tai saada osuman vaikka kaverin melasta. Kypärä on hyvä varuste myös liikuttaessa liukkailla rantakallioilla tai -kivikoissa.

Kompassi on tarpeen tutuillakin vesillä, sillä keväällä ja syksyllä sumu voi yllättää muutamassa minuutissa. Karttaa ja kompassia tarvitaan aina, kun liikutaan oudoissa paikoissa. Melojan on osattava lukea karttaa, arvioida välimatkoja erilaisissa valaistusoloissa ja suunnistaa.

Pimeällä liikuttaessa kanootissa on oltava valkeaa valoa näyttävä valaisin. Valo on merkiksi muille vesillä liikkujille ja se voi olla lyhty, tasku- tai otsalamppu. Melojan näkyminen on ongelma muulloinkin kuin pimeällä. Veneestä on vaikea huomata aallokossa tai vastavalossa olevaa melojaa. Kirkkaat värit ja heijastimet erottuvat taustasta ja kiinnittävät muiden vesillä liikkuvien huomion ja helpottavat melojan havaitsemista.

Laatija: Pekka Kuha